Mikä Pateniemen raitti?

 Mummun muistelmat

Ovikello soi ja oven takana seisovat posket punaisina rakkaat lapsenlapseni Eemeli ja Aino. He ovat jälleen tulleet suoraan koulusta luokseni. Istumme pöydän ääreen välipalalle vaihtamaan kuulumisia. Suut täynnä pullaa ja kaakaota lapset sanovat: ”Kerro mummu taas siitä talotehtaan palosta.” Ja minä kerron.

Silloin oli elokuinen yö ja melko viileää. Koulu ei ollut vielä alkanut. Olin silloin 10-vuotias. Heräsin yöllä meteliin ja outoon valoon. Hiivin alakertaan ja huusin äitiä, mutta ketään ei ollut kotona. Menin katsomaan keittiön ikkunasta ja näin viereisen talotehtaantäydessä tulessa. Äiti tuli viltin kanssa kotia kohti ja pian olin jo ulkona äidin sylissä vilttiin käärittynä. Meidän piti lähteä pois kotoa, koska tuli oli vaarassa levitä meidänkin kotiimme. Menimme läheiselle koululle turvaan ja siellä oli muitakin. Söimme siellä mustikkasoppaa. Muistan vieläkin miltä se maistui. Olimme yötä koululla, lattialla oleva patja oli kova ja minua paleli.

Aamulla menimme katsomaan tulipalon jälkiä. Meidän talostamme oli palanut vain osa kuistista. Mustuneet verhot lepattivat tuulessa ja palomiehiä näkyi vieläkin joka puolella. Niiden kasvot olivat ihan mustat. Seuraavan yön olimme jo kotona, mutta joka paikassa haisi savu. Seuraavana päivänä menin kouluun ja sielläkin haisi savu.

”Toivottavasti meidän kotimme ei koskaan pala”, sanoi Eemeli. ”Sitä minäkin toivon”, vastasin.

78-vuotias Hilja Pateniemestä                                                                -Fanni 6CD

 

Talotehtaan tarina 

Hei! Minä olen Heli ja olen 11-vuotias. Kauan sitten Pateniemessä syttyi talotehdas palamaan, jossa mummoni oli ja paljon muitakin ihmisiä. Ilman mummoni apua ne ihmiset olisivat kuolleet, joten sanon mummoani “super-mummoksi” ja nyt kerron miksi. Vuonna 1954 elokuun lopussa yllättäen Pateniemen talotehdas syttyi palamaan myöhään illalla. Mummoni oli silloin talotehtaalla ja huomasi mitä tapahtui. Mummoni oli juoksemassa pois tulipalolta, kunnes hän tajusi, että hänen pitää pelastaa muutkin, ei vaan itseään. Silloin mummoni lähti juoksemaan ja vei hätääntyneitä ihmisiä ulos. Mummoni sai lopulta viimeiset ihmiset pois, josta poliisit ja palomiehet olivat todella ylpeitä! Minun mummoni on ihan paras mummo! 

                                                                                                                           -Nea 6CD

 

Pateniemen talotehdas palaa 21.8.1954

Rekku-koiran tarina

 “No, niin luokka tässä on höyrylaitos, mennään sisään”, opettaja sanoi luokalleen. Tyypit alkoivat seurata opettajaa ja minä, Rekku-koira, seurasin Lassia sisään. Lassin luokka oli päättänyt lähteä luokkaretkelle Pateniemen höyrylaitoksen oppimaan jotain höyrystä. Lassi oli ottanut minut sinne mukaan. En saanut nukkua sen takia rauhassa! Kun saavuin sisälle, siellä oli epämiellyttävän kuuma, sillä minulla on paksu turkki. Kävelimme syvemmälle laitokseen ja opettaja puhui oppilailleen jotain höyrystä.  

Yhtäkkiä alkoi soida ääni, joka satutti korvia. “Lähdetään tuota tietä!” opettaja huusi. Mutta sen reitin päälle kaatui palkki ja olimme ansassa. Mutta minä, Rekku-koira, löysin reitin ulos ja selviydyimme.  

                                                                                                                       -Arttu 6CD   

 

 

Pateniemen höyrylaitos

 Pateniemen vanha navetta 

Eräänä kauniina talviaamuna heräsin aivan tavalliseen tapaan 5.00 ja puin likaisen haalarin päälleni. Otin vielä pari omenaa vanhimmille lehmille ja lähdin virkeänä navettaan. Siellä oli kauhea meteli, mutta annoin tuoreet aamuheinät ja lehmät hiljenivät.

Isojen lehmien takana oli silti jotain kummallista. Siellä oli kaksi söpöä täplikästä vasikkaa, jotka makasivat kakkojen ja likaisten olkien päällä. Juoksin heti katsomaan ovatko ne hengissä. Onneksi olivat, mutta niiden äidistä ei ollut silti tietoa. 

Olin jo vuosia suunnitellut ja toivonut vasikkaa, mutta en uskonut, että navettaan mahtuisi enää enempää. Ajattelin silti pitää vasikat, vaikka navetta oli jo ihan pullollaan 20 tärkeästä lehmästä.  Muutaman kuukauden päästä sain silti selville, että vasikoiden äiti oli navetan ihanin Tessa-lehmä. En silti tiennyt miten ja milloin Tessa oli tullut tiineeksi. 

                                                                                                                            -Iina 6CD

 

Pateniemen vanha navetta   Pateniemen vanha navetta