Felix-laiva kuvissa ja kirjoitelmissa

 Uusi lukuvuosi on alkanut ja aherrus Pateniemen raitin parissa jatkuu. Nyt jo viidennellä luokalla olevat oppilaat tutustuivat viime keväänä mielenkiinnolla Pateniemen laivavarvilla vuonna 1873 rakennetun Felix-laivan matkoihin ja selvittivät sen mahdollisen uppoamispaikan. Felix-laiva purjehtii upeissa kuvaamataidon töissä ja kirjoitelmat vievät mukanaan merimiesten matkoille kaukaisille ulapoille. Erityisesti kirjoitelmissa näkyy ja kuuluu myös merimiesten kotona odottavien lasten kaipuu ja ajatukset.

Pieni odottaja

Oli harvinaisen tyyni päivä. Istuin laiturilla kuuntelemassa lintujen laulua ja katselemassa pikkukaloja, jotka uivat rantavedessä. Kauempana merellä näkyi laiva. Nousin seisomaan ja kaivoin kiikarit repusta. Katselin laivaa toiveikkaana, mutta se menikin meidän laituristamme ohi. Lähdin pettyneenä takaisin mökillemme. Mökissä äiti teki ruokaa vakavan näköisenä. Astelin hiljaa huoneeseeni. Otin laatikosta palloni. Pallo oli kulunut. Olin saanut sen isältäni joskus. Isä oli ollut merellä jo viisi vuotta. Minulla oli häntä kova ikävä.

Seuraavana päivänä minulla oli kovin tylsää. Silloin sain loistavan idean. Minä voin kirjoittaa pullopostia. Juoksin portaat alas ja hain paperia. Istahdin isän kirjoituspöydän ääreen. Isän työhuoneessa oli paljon erilaisia laivoihin ja mereen liittyviä esineitä. Kirjoitin pitkään. Mietin jokaista sanaa kauan. Kirjoitin kaiken mitä olin aina halunnut kertoa isälle. Lopuksi piirsin kuvan merestä, laivasta, isästä ja itsestäni.

Etsin pullon ja taittelin paperin. Heitin pullon veteen ja jäin haikeana odottamaan vastausta.

- Lotta 

Merimiehen perheen päivät ilman iskää

Iskä poissa on kokonaan, kun hän Felix-laivalla matkustaa.

Pikku pojat ikkunasta joka ilta tähtiä katselee ja miettii missä iskä seilailee. 

Ikävä on kovempi kuin koskaan, kun miettii, että iskä ei palaisi koskaan.

Äitillä huoli on myös kova, kun ei ole kovin varaa ruokaan.

Yleensä iskä lohet kalastaa, mutta nyt hän vaan merellä seilaa. 

Pojilla päivät jo tylsäksi käy, kun yleensä he ongelle menee iskänsä kanssa yhdessä onget kädessä, mutta nyt ei isää näy.

Sitten tuli se päivä kun iskä oveen koputti ja pojat iloisena oven avasi ja iskän syliin riennähti. 

Iskä kertoi kaikki paikat missä hän Feelixillä seilaili. 

He jatkoivat elämää onnellisesti yhdessä ja katsoivat vanhoja laivakuvia onnellisena.

-Alisa

Päiväkirja isäni merille lähdöstä

Tänään on taas se päivä, kun isä lähtee merille. Minä ja äiti jäämme taas vuodeksi kahdestaan. Tästä se tylsyys vasta alkaakin, kun joudun päivät pitkät vaan auttamaan äitiä kotitöissä, enkä ehdi tehdä mitään mukavaa.

Hei taas. En ole taas hetkeen kirjoittanut, mutta isä on ollut merillä jo puoli vuotta. Minulla on tosi kova ikävä. En tiedä yhtään mitä isälle kuuluu. En ole myöskään nukkunut melkein yhtään, koska olen murehtinut isän perään.

Anteeksi kun en ole taaskaan kirjoittanut. Tuosta mitä viimeksi kirjoitin on kulunut jo kaksi kuukautta. Olen tosi huono pitämään päiväkirjaa. Mutta nyt minun on aivan pakko kirjoittaa. Nyt isästä vihdoinkin kuului. Ei vaan mitään oikein mukavaa. Äiti kertoi, että isän laiva Felix oli uponnut. En siis enää koskaan voi nähdä isää. Olen vain viimeisen viikon itkenyt.

Heippa taas. En ole taaskaan kirjoittanut, koska olen ollut tosi surullinen, mutta nyt minulla on kerrankin hyviä uutisia. Nimittäin isän alus ja sen miehistö pelastettiin ja vietiin Pohjois-Irlantiin! Eli sittenkin minä näen isän vielä. Äiti kertoi, että isä tulee jo parin kuukauden päästä kotiin. Pääsen taas viettämään aikaan isän kanssa ja saan myös enemmän omaa vapaa-aikaa.

-Maija